KANKKILA

Kylämme on noin 40 km2:n suuruinen, ja siihen kuuluu toiminnallisesti vielä Hallilan kylästä n. 9 km2:n suuruinen Kilpisenkulma. Kylän vanha keskusta ns. Isokylä on rakennettu korkean mäen rinteille. Siellä olivat ennen kaupat, posti ja pankki sekä savustamo, joka toimi entisen meijerin tiloissa. Nykyisin keskustassa on suuri joukko omakotitaloja, joista osa on kesäasuntoina. Keskustan tieosuus on valaistu jatkuen Pakilan kylän rajalle ns. Koulunmäelle saakka. Pieniä taloryhmiä on muodostunut entisen vanhainkodin ympäristöön sekä koulun tienoille

Kankkilassa oli v. 1951 asukkaita 400, v. 1990 asukasluku oli 190 ja 31.12.2017 väkeä oli vielä 140. Kesällä mökkiläiset tuovat selkeän lisän asukasmäärään. Vertailuna naapurikylän Pakilan väestökehitykseen v. 1951 asukkaita 200, v. 1990 asukkaita 125 ja 31.12.2017 asukasmäärä 110 ja kesällä mökkiläisiä. Kankkilassa väestökatoon on selvästi ollut syynä etenkin julkisen puolen palvelujen ja yritystoiminnan väheneminen.

Tievalot valaisevat Koulunmäkeä
Tievalot valaisevat Koulunmäkeä

Kankkila on tyypillinen itäisen Uudenmaan maalaiskylä, rauhallinen ja vireä. Se on käynyt läpi samat muutokset kuin tuhannet muutkin maalaiskylät Suomessa, mutta on nyt hiljalleen taas heräämässä. Sen sijainti lähellä suuria taajamia on ollut omiaan houkuttelemaan uusiksi asukkaiksi maallemuuttajia ja saamaan entisiä kyläläisiä hakeutumaan takaisin. Kylän maisema on hyvin havumetsävaltaista ja metsää on yli puolet kylän pinta-alasta. Pellot ovat loivasti viettäviä, mikä tekee maastosta hyvin vaihtelevan. Peltoja halkovat pienet jokiuomat sekä useaan suuntaan kulkevat maantiet.

Kankkilassa on myös hyvä vaikkapa käydä kävelyllä tai poiketa tieltä metsään sienestämään ja marjastamaan. 

 

KYLÄN HISTORIAA

Kankkila (ruots. Kankböle) on yksi Myrskylän kunnan kuudesta eteläisestä kylästä. Kylä on hyvin vanha, sillä ensimmäiset maininnat siitä löytyvät jo vuodelta 1480. Silloin luetelluista taloista toimivat edelleen Yrjas, Bottas ja Haickas (Haikkola). Ennen sotia kylässä oli kymmenkunta suurta maataloa sekä kymmeniä pienempiä tupia ja mökkejä, joissa asui talojen työväkeä sekä eri käsityöläisammattien harjoittajia. Muutama yrittäjäkin kylässä oli.

Toimeentulon sai itse kylästä, eikä yhteyksiä ulkomaailmaan paljon ollut. Tie Myrskylän kirkonkylälle oli huono, talvella lähes hengenvaarallinen. Kylän kaksi Jarlia, Haikkola ja Yrjas, aloittivat sitten mittavan talkoourakan ja Kuhmusan tie oikaistiin. Kannattaapa käydä katsomassa vanhaa tietä, joka lähtee Runoilijantien kohdalta vastakkaiseen suuntaan. Osaa antaa arvoa esi-isille.

Toinen henkireikä saatiin, kun Andersonin veljekset hankkivat kylän isäntien takaamana linja-auton, joka aloitti säännöllisen reittiliikenteen Porvooseen. Porvoo on vanhastaan ollut kankkilalaisten ostoskaupunki, eikä vähiten sen ruotsinkielisyyden takia. Kankkilan väestöstä ennen on ollut puolet ruotsinkielisiä.

Kankkilaan rakennettiin suuri ja uudenaikainen kunnalliskoti vuonna 1936. Alunperin asukkaissa oli vanhusten lisäksi myös mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia. Asukkaat osallistuivat mm. navetta- ja peltotöihin. Vuosien saatossa paikka muuttui enemmän vanhainkodiksi.  Toiminta siirtyi v. 1986 kirkonkylään rakennettuun uuteen vanhainkotiin. Yksityinen lepokoti toimi muutamia vuosia entisen vanhainkodin tiloissa.  Tyhjilleen rakennus jäi joulun tienoilla 1992. 2000-luvun alkupuolella talo sai uudet omistajat, jotka remontoivat rakennusta lähinnä yksityiseen asumiskäyttöön.

Kankkila-Pakilan kaksikielinen kansakoulu perustettiin 1905. Koulussa oli 1916 ruotsin-kielisiä oppilaita 22 ja suomenkielisiä 19. Uudempi koulurakennus valmistui 1950-luvulla.


Entinen vanhainkoti
Entinen vanhainkoti

SODAN JÄLKEEN

Sota jätti jälkensä Kankkilaankin. Tänne muutti karjalaisia evakkoperheitä, jotka rakensivat kotinsa ja ryhtyivät viljelemään heille osoitettuja maita. Kylä otti heidät hyvin vastaan ja hyvin pian uudet asukkaat sulautuivat kylään. "Tänne oli hyvä asettua, vastustusta ei tuntunut. Ja kun tätä taloa rakennettiin, saatiin talkooapua koko kylältä"" kertoo Erkki Pentti, joka hyvin nuorena joutui vastaamaan uudistalon töistä, kun hänen isänsä pian sodan jälkeen kuoli sotavammoihinsa.                                                             
Jälleenrakennuskauden aikana tänne rakennettiin myös ns. rintamamiestaloja ja 50-luvulla kylässä asuikin kaikkiaan n. 400 henkilöä. Täällä oli oma koulu, kaksi kauppaa ja kunnan vanhainkoti, joka oli suuri työllistäjä. Myöhemmin saatiin vielä posti ja pankkikin.

Kankkilan meijeri 30.4.1970 - kuvassa Saarinen, Kilpinen, Tapiola, Vuorela, Grönbergit, Seppänen, Pentti, Haikkola, Kuosa, Bergman
Kankkilan meijeri 30.4.1970 - kuvassa Saarinen, Kilpinen, Tapiola, Vuorela, Grönbergit, Seppänen, Pentti, Haikkola, Kuosa, Bergman

Muutos talousrakenteissa oli kuitenkin alkanut. Maatalous koneellistui nopeasti eikä tarvinnut enää työvoimaa. Samaan aikaan teollistuminen kasvoi ja imi väkeä kaupunkeihin ja taajamiin. Kylä alkoi nopeasti hiljetä. Kun vielä vanhainkoti siirtyi kirkonkylälle 80-luvun alussa, aleni kylän väkimäärä 190:een.
Sitten tapahtui uusi murros. Väki alkoi hiljalleen palata kotiseudulleen, kun kaupunkilähiöihin juurtuminen tuntui ongelmalliselta, eikä nykyisin muutaman kymmenen kilometrin työmatkaa enää koeta vaikeaksi. Kunta alkoi myydä kylästä tonttimaata, samoin muutama yksityinen, ja sen myötä kylään muutti täysin uusiakin asukkaita. Yhtenä houkuttimena maallemuuttoon oli pieni, kodikas kyläkoulumme. Se antoi lapselle turvallisemman alkuopetuksen kuin suurkoulut taajamissa.

Yrjaksen tila
Yrjaksen tila